Päätinpä sitten minäkin sen, että paikkamakuut on parempi tehdä pää maassa..olis joo ollut tod paljon helpompi opettaa suoraan silloin 2,5 vuotta sitten, mutta haasteita pitää olla ;)
Keyn kanssa ollaan päästy hyvin jo juonesta kiinni..namit laitan sen rinnan alle, ja kun se laittaa pään maahan se saa ne palkaksi. Nyt tuo tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Jos pidin namit kädessä, se helposti teki pientä ryömimisliikettä eteenpäin..ja en haluis tätä opettaa..
Go olikin sitten haastavampi tapaus, siinä mielessä, että saatiinkin aloittaa todella perusasioista. Jos pidin namit kädessä, alkaa hirveä yrittäminen, ryömitään eteen taakse eteen, pääkin käy väliin maassa, sitten taas ryömitään taakse, noustaan istumaan jne jne. Saahan tuostakin poimittua sen murto-osan pään hipaisun, mutta useista toistoista huolimatta se pää ei ala tarjoutumaan yhtään sen enempää muiden toimintojen lisäksi. Lisäksi mieliala on levoton. Toim. Huom. Go siis on alusta asti (siis kun tullut meille) tarjonnut tuota peruuta jne. Joten itse en ole sitä sille opettanut, enkä todellakaan mitenkään tietoisesti vahvistanutkaan ;) tiedottomasti varmaankin. Tätä yli-yrittämistä ja peruuttamista tapahtuu onneksi vain "naksutellessa" . No mepäs sitten aloitettiin ihan perus katsekontakti - luopumistreeneistä. Samalla pyrin opettamaan, ettei liikuttaisi jalkojaan, eli ettei se ryömisi niin herkästi. Nami tassun päälle ja katsekontaktista ko. Nami palkaksi. On se vaan pirun nopee oppimaan, asenne parani hetkessä ja ryömiminenkin väheni 90%:sti. Eli kun saatiin se oikeanlainen yhteys koiraan auki, jo alkoi tapahtua oppimista ;) näitä jatketaan ja sitten joskus aletaan treenaa se pää!
Ulkosalla Key leikkii ruutua ja uutena asiana hyppynoutoa. Go treenaa seuraamista, kuinkas muutenkaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti