Eilen oltiin toisessa elämämme hakukokeessa Somerolla. Kokeessa oli joka osiossa omat tuomarit, joten koe oli nopeasti viety läpi. Arvonnassa saatiin numero 7, eli tottiksessa oltaisiin ensin suoritusvuorossa.
Meidän koe alkoi kuitenkin esineruudulla. Alue oli tasainen, joskin jonkin verran risukkoa maassa, ja näkyvyys hyvä. Key oli ensimmäinen koira ruudussa. Lähetin oikeasta kulmasta. Key lähti hyvin, reippaasti, mutta ei kaahottaen kuitenkaan, ja mielestäni näytti olevan ihan työskentely moodissa. Tällä lähetyksellä kiersi alueen rajat. Takaisin tullessa kysyin, että missäs on?, Key kääntyi ympäri ja lähti takaisin ruutuun, joskin ei paljon ehtinyt upota n. 3 metriä, kun kääntyi takaisin polkua kohti haistellen. Tässä jo mietin, että mitä hemmettiä, ei se ennen toisten koirien hajuviesteistä ole ollut kiinnostunut hommissa ollessaan. Tokihan ajattelin, että polkua pitkin on mennyt jokin toinen koira jossain vaiheessa. Mutta onneksi pidin suuni kiinni, poika tarkensi ja otti esineen kiven takaa, joka oli aivan etureunassa. Luovutti reippaasti, mutta esine tippui jalkoihini. Tästä tuomari ei kuitenkaan vähentänyt, vaan siitä, että oli ekalla kiekalla ohittanut esineen reagoimatta siihen. Totesi vain, että tuossa vauhdissa ei ehtinyt haistella. Mutta Key ei tosiaankaan ollut tyypillisessä juoksumoodissaan, josta olen tyytväinen. Esineistä siis 29/30p.
Seuraavaksi tottikseen. Parina oli mukava flätti, jota ohjasi tuttuni.
Omaa vuoroa odotellessa, edellisen parin ohjaaja antoi koiralleen "eteen" käskyn, ja siinä se sitten pakka varmasti hajosi. Ilmoittautumiseen Key kiskoi hihnassa, eikä ollut ollenkaan "hallinnassa". Se oli niin koko ajan menossa eteenmenoon ettei tosikaan, ja kun lupaa ei tullut niin toki siitä aiheutui koomajumitus. Kyttäsi ihan kaameasti eteenpäin ja edisti ensimmäisessä suorassa,,aivan kaameeta, ja itselle aivan totaalinen yllätys. Pysyvästä kontaktista ei tietoakaan, jotain hätäisiä vilkuiluja. Jouduin antamaan useita käskyjä. Täyskäännöksen jälkeen sai juonesta jälleen kiinni, mutta seuraaminen oli todella edistävää. Nyt menee seuraaminen ja jumitusta aiheuttavat häiriöt korjauslistalle.
Liikkeestä istuminen ookoo, joskin olin sitten antanut käsiavun.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, hieno ja tuomarikin kehui, että tästä tulee tosi näyttävä, kunhan saa sen lopun törmäyksen pois. Nyt siis törmäsi aika kovaa.
Tasamaa nouto ok.
Hyppynouto, hieno ilmava ja varma menohyppy, sitten kapula hukkui pitkään nurmikkoon ja Key joutui sitä hetken etsimään. Tässä sitten huomasi, että liike ei ole vielä kovin varmalla pohjalla, sillä Key lähti kapulan löydettyään viemään ensimmäiselle näkemälleen ihmiselle, joka sattui olemaan tuomari. Siinä sitten vähän katsottiin toisiamme tuomarin kanssa, mutta sitten Key hokasi, että oho väärä tyyppi ja toi kapulan mulle. Tuomari sanoi jälkikäteen, että oli mukavaa, etten ollut vihainen koiralle. No eihän sille voi olla ;)
A-este nouto: lähti varovaisesti, eikä ekalla päässyt yli, ei kuitenkaan mennyt sieltä mistä aita on matalin, vaan otti uuden kiekan vauhtia ja meni yli, tässä vaiheessa menin sanomaan turhan ylimääräisen käskyn, koska se olisi todennäköisesti mennyt ilman käskyäkin. Olen tähänkin tosi tyytyväinen, se ajatteli!! Paluussa sitten oli taas viemässä katseesta päätellen alkuun tuomarille sitä kapulaa, mutta sitten huomasi minut ja toi kapulan, mutta ei esteen kautta.
Eli näihin esteisiin nyt rutiinia ja häiriöihmisiä lisää, eipä taas tätäkään osannut ajatella mitä voi sattua ;)
Eteenmeno olikin sitten omalla kriteereillä ok, lopussa lähti hieman kaartamaan paikkamakuutörppöjä kohden, jotka olivat siis lasten hiekkaämpäreitä (muistuttavat kovasti siis ruutumerkkejä), maahan ekasta käskystä, mutta tuomari kommentoi maahanmeno käskyäni, se oli liian kaksiosainen.
Paikallamakuu erinomainen. Joskin perusasentoon nouseminen oli taas jumitusta niin, että myös takapäänousi. Tätä tuomari ei sitten nähnyt.
Yhteensä 75p. Esteissä ollaan edistytty kun on treenattu, yllätysyllätys. Mutta niiden treenaamisen ohella seuraaminen on hajonnut.
Sitten henkilöetsintä.
Rata, tai se about puolikas mikä siitä nähtiin, oli hyvin haastava. Vasemmalla korkeaa pystysuoraa kalliota, lähetys kohtaa sai siis oikeasti etsiä. Oikealla ryteikköä ja kallion railoja.
Ensimmäinen lähetys vasemmalle etukulmaan. Tämä oli tyhjä. Sitten oikeaan etukulmaan, joka oli ryteikkoä. Sieltä löytyi maalimies kallionrailosta. Näytölle mennessä piti liukua pyllymäkeä alas, jotta pääsin irroittamaan liinan. Hienosti Key makasi mm edessä, vaikka mamma harrasti extreme urheilua. Takaisin keskilinjalle, ja sitten edettiin että löysin edes jonkin moisen kohdan mistä koiran oli mahdollista päästä kalliolle, jotakuinkin etenemällä suoraan. Vastaavasti katsoin, että oikealla puolella on sopiva kohta lähettää seuraavaksi. Key kiipesi hienosti kalliolle ja hävisi näkyvistä. Etenin pistolla vain vähän, sillä kallio näytti jatkuvan (näkyvyyttä haittasi tiheä kuusimetsä ennen kalliota). Ja sieltä poika tuli taas rullan kanssa. Näytölle vei minut sieltä kallion päältä, ja maalimies löytyi n. 10 metriä radalta eteenpäin, alhaalta kallion reunalta. Tätä ei tosiaan näkynyt keskilinjalta, että kallio loppuisi noin pian. Taas pyllymäkeä alas piilolle. Hienosti meni siis, ja olen tosi tyytyväinen Keyhyn..haastavassa maastossa se meni sinne minne näytin! Viimeisen piilon näytöllä tuomari jo mietti, että mihin mahtaa Key mut viedä, koska keskilinjalta pääsi suoraan piilolle vanhaa metsätietä pitkin kallion loputtua. Mutta Key ei ollut mennyt sitä kautta, joten se ei tiennyt että helpompikin reitti oli olemassa.
Tuomari kehui kovasti koiraa, että se on todella hieno koira!! Tulipas hyvä mieli.
Molemmat tarvittavat mm löytyi, ilmaisuissa ei mitään vikaa. Ja työskentelyä ei nyt kovasti päässyt näkemään, mutta tosiaan ollessamme päivän toiseksi viimeinen koira, Key oli ensimmäinen koira joka meni vasempaan etukulmaan suoraan kallion päälle, joten tämän perusteella myös työskentelystä täydet. Eli Henkilöetsinnästä täydet 170p.
Yhteensä 274p, HK1 ykköstulos ja vielä päivän parhaat pisteet ykkösluokassa, joten pystikin saatiin!
