Innostuimpa pitkästä aikaa tokoilemaan vanhusten kanssa. Kumpikaan tiettävästi ei osaa käyttäytyä, jos toinen saa tehdä jotain. Siksipä niitä ei olekaan ikinä voinut treenata yhtäaikaa, toinen on aina ollut sisällä tai autossa. Senna sai aloittaa. Pyysin Sennan sivulle ja jo se sai Wilman lähtemään huilista ja juoksemaan Sennan ohi täysiä ja näykkäsemään matkalla. Alkuun ei auttanut kun käskin pistää huili. No Wilma pääsi sitten häkkiin odottamaan vuoroaan. Ihme kyllä se oli siellä hiljaa, hyvä niin. Senna oli aivan tukka töttöröllä, tärisi jäykkänä ja pupillit laajana..ihan tyypillinen Sennan mielentila tokossa siis..ja vähän tietty piti vinkua ja kehumisten aikana alkaa haukkumaan...pikkasen oli nupit kaakossa siis. Päätin olla tiukka ja johdonmukainen tässä asiassa, ei haukuta tai äännellä. Wilman vuorolla en saanut Wilmaa edes sivulle asti, kun Senna huutaa kurkku suorana ja on niin jännittynyt kuin vain olla ja voi. Puutuin joka ikinen kerta jos äänteli ja vahvistamalla pist huili käskyä samoin kuin paimennuksessa lie down käskyä. Aluksi se oli sellaista showta, kun huomautin Sennalle, Wilma alkoi juoksemaan ja näykkimään, jolloin molemmille piti vuorotellen kertoa miten ollaan. Kertaakaan en koiriin koskenut vaan omalla olemuksella kerroin, että moinen käytös ei sovi. Aluksi tein vain kaukokäskyjä Wilman kanssa (vinkui aika pahasti), ja kun Senna oli ollut hiljaa sai se palkaksi oman vuoron. Wilmaa täytyi huomauttaa, että sieltä huili vuorolta ei lähdetä paimentamaan Sennaa. Vuoroteltiin aika monta kertaa, mutta lopputulos oli se, että Senna seurasi häntä heiluen rentona (ei ole ikinä heiluttanut häntää kun on ollut niin kiesseissä), pupillit normaaleina ilman ääntelyä, eikä edes painanut yhtään, ja voin sanoa, että Senna ei ole IKINÄ seurannut noin hyvässä mielentilassa, sillä on ollut aina kuppi nurin. Uskomatonta! Wilman kohdalla ääntelyä ei esiintynyt liikkeille lähdöissä ja muutenkin se oli rento ja häntä heilui, ajoittain jopa seurasi lähes edistämättä, että taas tuli pieni ajatus, josko vielä joskus sittenkin kokeisiin,, Molemmat odottivat vuoroaan rennosti ja hiljaa, riitti että kuiskasin niille pist huili käskyn, Wilmakaan ei lähtenyt vaikka otettiin Sennan kanssa luoksetuloa. Lopuksi leikittiin pallolla vuorotellen ja toinen sai odottaa omaa vuoroaan, ja hienosti odottivat omaa vuoroaan. Kun vain olin johdonmukainen, homma näyttää toimivan, ja sen ihan oikeasti tuntee kun homma toimii, tulin niin hyvälle tuulelle ja samalla liikuttuneeksi Sennan asenteen muuttumisesta, että melkein itku tuli. Tuo Wilman paimentaminen on seuraava asia, joka otetaan työn alle tässä taloudessa..luulen, että sillä on iso merkitys Sennan hyvinvoinnille...parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Ja yllämainittuun treeniin meni n. 20 minuuttia. Toki kaikki mitä nyt saavuttettiin käytöksen osalta menee hukkaan, jos en jatka johdonmukaisella linjalla.
Ja juu, muutenhan nuo vanhukset on erittäin lepposia ja rauhallisia, hyvä että edes huomaa niitä. Mutta nuo treenitilanteet on ollut aina hankalia ja musta on tuntunut, ettei mulla ole keinoja vaikuttaa niiden käyttäytymiseen, koska mihinkään niska-pers-juttuihin en halua ryhtyä, eikä ne kyllä toimikaan ;) Voi kun joku olisi mulle kertonut aikaisemmin miten ollaan johdonmukaisia ;) Kiitos tästä kuuluu Cimalle!
Nuorison kanssa ollaan lenkit menty nyt pyörällä, koska potkasin varpaan oven karmiin, eikä sen kanssa oikein ole voinut kävellä. Lisäksi sormi on paketissa, joten remmissä ei voida mennä, kun sitten ei ole kättä millä jarruttaa ja koirat on lenkkeilytettävä kuitenkin ;) No en olisi uskonut vielä 2 kk sitten, että Key kykenee ravaamaan rauhassa vaikka toinen koira(Go-Go) juoksee edellä. Ei haittaa vastaantulevat juoksevat koirat, juoksevat ihmiset, metrin päästä juoksevat rusakot, mun ei tartte edes sanoa niille mitään koko lenkin aikana,,,me vaan mennään ja mulla on niiiiiin hyvä fiilis joka lenkin jälkeen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti