Tänään Somerolla paimennessa, mukana Key ja Go-Go.
Key teki kaksi kierrosta, ekan aidaltulla alueella, tarkoituksena ottaa hyviä kaaria, jämptejä pysähtymisiä, sisäflänkkejä. Kaaret osin hyviä, mutta ainakin 1-2 kertaa tuli loppupäässä selkeästi liikaa sisään. Sisäflänkkien idea pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan, mutta Key pysähtyy mun kohdalle tai sitten yrittää kaartaa tasapainoon, eli pysähtymisharjoitukset edelleen jatkuvat. Tänään mulla suunnat selvillä ja ne tuli jotenkin luonnostaan ;)
Toinen kierros laitumella, hienosti Key ajoi pitkän matkan jo poispäin ajona, ja yksi 90 asteen kulmakin selvittiin poispäin ajona, tosin itse tulin perässä tukea antaen. Sitten ideana taas ne sisäflänkit, josta Key pääsi jatkamaan ajoa, jos pysähtyi käskystä, muutama kaarros aina väliin, ne kyllä aukeaa kun pari kierrosta heittää ensin ;) Poispäin ajossa ei enää yritä lähteä kaarelle pysäyttämään lampeja, edistystä sekin. Nyt sitten täytyy ottaa treeniin ne kaarien takaosat, että päästään joskus hakukaariakin harjoittelemaan. Key oli muutenkin kiva, tosin selkeästi Sailan ja Maron läsnäolo hieman aiheutti levottomuutta, sillä ajoittain Key taas vinkui :(
Välissä otin Go-Gon aidan vierelle katsomaan muiden menoa ja odottamaan omaa vuoroaan, aluksi kaikki meni hyvin ,mutta toisten kovat käskyt saivat Go-Go:n hämmentyneeksi. Se on näköjään hyvin herkkä koira ja haluaa kovasti miellyttää, joten se otti itseensä toisten ohjaajien käskyt ja meni aivan sekaisin kovasta käskytyksestä..tilanne onneksi laukesi mielestäni hyvin, kun Go sai huilata autossa ja pääsi sitten toiselle kiekalle osaavampien koirien kanssa ja tällöin sillä olikin jo ihan hinku päästä laitumelle ja teki töitä hyvin.
Sain selvillle, että Go ei ole aikaisemmin juurikaan tottunut seuraamaan toisten koirien paimennuskoulutusta, vaan on odotellut vuoroaan autossa, ja vastaavaa ei ole aikaisemmin tapahtunut. Go ei myöskään ole tottunut koviin käskyihin. No jatkossa pidän sen autossa odottamassa omaa vuoroaan ja sitten osaavien koirien (joille ei tarvitse korottaa ääntään) mennessä totuttellan odottelemaan omaa vuoroa myös aitauksen luona. Mutta, eiköhän se siitä, meidän yhteinen paimennushistoria ja muukin historia on niin lyhyt, että ottaa se aikansa ennenkuin tullaan tutuiksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti